Lopetan raporttini lyhyeen, pitää lähteä kyytsäämään kolmosluokkalaista 4H-kerhoon. Palailen, ehkä. :)
]]>Mistä edes alkaisin? Joulu oli ja meni, ukki saatettiin haudan lepoon (hienot hautajaiset, ukki olisi tykännyt - meidän vanhemmalla tytöllä kyllä otti tosi lujille, itki kirkossa silmät päästään ja isoveljet lohduttelivat ja tukivat häntä niin hienosti että ihan sydäntä lämmitti... yleensähän nuo ovat toistensa kurkussa ihan joutavanpäiväisistäkin asioista, mutta hädän hetkellä osaavat luojan kiitos olla empaattisia). Uusi vuosi otettiin vastaan perinteisin menoin, tammikuun toisena nelosluokkalainen vanheni vuodella ja on nyt siis 11-vuotias. Tämän viikon lauantaina muuten eskarilainen täyttää seitsemän ja ensi viikolla tokaluokkalainen yhdeksän, joten synttäreitä saadaan viettää oikein urakalla.
Tammikuussa lähdettiin koko kööri Helsinkiin - kyläiltiin miehen siskolla ja käytiin Tropicariossa ja eläinmuseossa (mahtavia paikkoja!) ja minä kävin teinin kanssa kaupunginteatterissa katsomassa Wicked-musikaalin. Aivan loistavaa viihdettä, poika tykkäsi täydestä sydämestään ja minä myös. Suosittelen!
Talvilomani on ollutta ja mennyttä, pidin sen tammikuun alussa ja nyt siis ramppaan pitkin hampain töissä. Tykkään talvesta ja lumesta, ei siinä mitään, mutta en lehtien jakamisesta talvella... nykyinen piirini on näin talvisaikaan ihan hirveä. Mäkiä ja nietoksia on tosiaan riesaksi asti - viimeksi juutuin kiinni maanantaiaamuna, kun yritin kääntyä yhdelle tielle ja autoni juuttui mahastaan auran jäljiltä olevaan lumivalliin. Aikani kiroiltuani ja yritettyäni kaivaa autoa irti annoin periksi ja soitin itselleni apua, ja kohta paikalle kurvasikin traktorimies, joka kiinnitti liinan autoni vetokoukkuun ja nyppäisi minut huis vaan irti hangesta. Ja aurasipa vielä sen kovan onnen risteyksenkin niin, että pääsin jatkamaan kierrosta.
Yhtenä sunnuntaina olin jakokierroksella, ja lumipyryä ja tuulta uhmaten päässyt jo loppupuolelle lenkkiäni, eli vanhustentaloille, kun tavalliseen tapaani pomppasin autosta ja menin viemään aamun lehtiä pitkään postilaatikkoriviin. Mietin siinä niitä näitä, eli jotain sellaista kuin että jipii, kohta pääsee nukkumaan ja sunnuntain kunniaksi laitan perheelle hyvää ruokaa ja onkohan teini muistanut lukea uskonnonkokeisiin...
Ja sitten näin rollaattorin.
Näkeehän niitä rollaattoreita useinkin kun vanhustentalojen nurkilla liikkuu, ei siinä mitään. Mutta se menopeli oli ikään kuin väärässä paikassa. Ja sen vieressä makasi liikkumaton mytty. Kiireellä katsomaan!
Puoliksi rollaattorin alla, pyryssä ja pohjoistuulessa, makasi vanha mies. Tajuissaan, ihme kyllä, sanoi maanneensa siinä aamuviidestä asti, ja siinä vaiheessa kello oli jo kuusi. Äkkiä soitto hätänumeroon, ja sieltä luvattiin lähettää ambulanssi ja olemaan liikuttamatta potilasta. Kaivoin auton takakontista viltin ja kääräisin vanhuksen siihen, hieroin häntä ja juttelin miehen kanssa että tämä pysyisi tajuissaan, ja pitkältä tuntuvan ajan päästä paikalle pyyhälsi ambulanssi, joka vei miehen mennessään. Toivottavasti hän selvisi, oli kyllä tosi kylmettynyt.
Mitähän vielä... ai niin joo, tytöt ovat alkaneet käydä ratsastamassa! Heillä on tosi hauskaa, ja minulla myös, siellä tallilla on tosi mukava touhuta. Eskarilainen ratsastaa pulskalla ja leppoisalla vuonohevosella ja tokaluokkalainen astetta säpäkämmällä mutta yhtä kaikki kiltillä risteytyshevosella. Oli hieno hetki, kun eskarilainen sai vuoniksensa itse liikkeelle - se oli aika liikuttavaa, tytön jalat ovat niin lyhyet etteivät ne ulotu edes satulan alapuolelle, mutta hevonen reagoi silti avuihin hienosti ja lähti kiltisti lönkyttämään hangonkeksinä virnistävä kuski selässään. Minäkin käväisin sen vuonohevosen selässä ja oli kyllä aika kivaa. Tallin hevoset ovat mahdottoman symppiksiä ja ystävällisiä, ja tyttöjen ratsastuksenopettaja mukava ja kannustava, joten mikäs sen hauskempaa.
Olen päättänyt alkaa hemmotella itseäni. Meinaan että kyllä minä sen ansaitsen! Niinpä minulla käy täällä kotona hieroja. Tekee muuten melko hyvää! Olen aika jumissa, ja hieronta tosiaan auttaa... Hieroja on näytelmäkaverini, ja meillä piisaa juteltavaa kaikesta mahdollisesta. Great!
Arvatkaas muuten mitä - muistatte varmaan matosession parin vuoden takaa. Madot eivät ole onneksi uusineet, mutta nyt saatiin päiväkodista uusi riesa... Joku aika sitten eskarista tuli kehoitus tarkastaa lasten hiukset. Jep, arvaattekin, päätäitä. No sanoin sitten eskarilaiselle ihan läpällä että istus nyt tyttö siihen ja katotaan sun päähäs että onko siellä mitään ylimääräistä... ja järkytykseni oli suuri kun tytön silkohapsista minua tuijotti täi ja kaiveli haravalla hampaitaan. Nappasin elukan käteeni ja hölkkäsin koneelle googlettamaan, ja kyllä, kuvan elukka ja kämmenelläni kärvistelevä öttiäinen olisivat voineet olla veljeksiä. Voi YÖK!!! Ja taas hirvee siivoussessio ja päähineiden ja pehmolelujen eristäminenpakastaminensaunottaminen ja koko porukalle täishampoot päähän ja phew! Problem solved! Harva se päivä olen nyt tehnyt täiratsioita tenavien päissä ja omassanikin ja uusia tapauksia ei ole sen koommin löytynyt. Koputan puuta...
Kohta taksi tuo nelosluokkalaisen ja eskarilaisen. Tokaluokkalainen on ollut koko viikon kotona, hänellä on joku ihme päänsärky-kurkkukipu-yskätauti, ja itse asiassa minä poden parhaillaan samaa sairautta. Ollaan siis nyhjätty sohvannurkassa peiton alla ja katsottu Potter-elokuvia kissa kainalossa, mynthonit ja strepsilsit käden ulottuvilla ja surkuteltu itseämme ja toisiamme. Toivottavasti tauti kohta hellittää.
Nyt antamaan potilaalle voileipää. Leppoisaa helmikuuta, palaillaan!
]]>Joulua on silti laiteltu, ja kaikki on valmiina - kinkku on otettu uunista, puuro syöty, lahjat raahattu kuusen alle, mäti sulamassa, jääkaappi täynnä joulusapuskaa, piparit koristeltu, kaapissa riittävästi suklaata jne. Mukavaa! Mieskin parani jouluksi keuhkokuumeestaan (!), ja muut ovat terveitä ja joulumielellä - tenavat lähinnä käyvät kierroksilla, kun odottavat niin kovasti lahjojen avaamista. Minä hain kirjastosta Sinuhen joululukemiseksi... ja Maailma murjoo, Hadrianus -kirjan myös. :)
Eilisiltaan saatiin sopivasti dramatiikkaa, kun Paavo pyydysti elämänsä ensimmäisen hiiren. Istuttiin kaikki keittiössä koristelemassa pipareita, kun tiskipöydän alta kuului skviik ja klonks ja Paavo tuli esiin hiiri suussa. Sitten jahdattiin kissaa ja hädissään vinkuvaa hiirtä ympäri kämppää ja kuusi kaatui ja sen sellaista, ja lopulta hiiri piiloutui eskarilaisen lenkkariin ja tenavat nostivat kengän hiirineen päivineen ulkorappusille. Hiiri ei uskaltanut tulla ulos kengästä koko iltana, ja tokaluokkalainen vei sille auringonkukansiemeniä, joita se sitten näkyi napostelevan. Aamulla hiiri oli hävinnyt teilleen, että kai se sitten loppujen lopuksi selvisi vaikka kissa sitä kurmootti ympäri taloa.
Eilen oltiin kaupungissa nelosluokkalaisen sydänkontrollissa. Oli kiva reissu! Keskussairaalan lastenpolilla oli rauhallista ja jouluinen tunnelma, glögiä tarjolla ja paikalla Keski-Suomen alueuutisten kuvausryhmä, joka teki juttua siitä kun yksi ralliautoilija oli lahjoittanut rahaa osastolle - olisivat haastatelleen minuakin, vaan en suostunut. Tenavat urputtivat minulle - "Oisit päässy telkkariin!!" - mutta en ollut haastattelutuulella... Pelattiin odottaessamme pöytäjalkapallopeliä ja naurettiin ihan hulluna kun se oli niin hassua (meitä oli kaksi joukkuetta, minä ja eskarilainen sekä tokaluokkalainen ja nelosluokkalainen ja oltiin yllättävän tasaväkisiä). Kiva lääkäri tutki nelosluokkalaisen ja sanoi, että pojan tilanne ei ole normaali, mutta vakaa se on... pojalla siis läppä vuotaa. Seuraava kontrolli on ensi lokakuussa, paitsi jos poika alkaa pyörtyillä tms, niin sitten pitää mennä jo aikaisemmin. Pojalla on ollut koko ikänsä aortan ahtauma, ja uutena vikana on tullut tuo läppävuoto, jota tässä nyt sitten tarkkaillaan.
Ok, eiköhän tässä ollut tärkeimmät. Nyt odottelemaan joulurauhanjulistusta - ja syömistä ja lahjoja ja ja ja... Mitä parhainta joulua kaikille blogikamuille ja kaikille muillekin! <3
]]>Sain tuossa kymmenisen minuuttia sitten yhden tilaushistoriikin valmiiksi (tai on se vielä pientä säätöä vailla, pitää rukata otsikoita ja kammata typot pois), mutta kyllä oli kuulkaa ihan kauhee homma. Yllättävän työläs kirjoitettava, mutta onpahan tehty ja toivottavasti kelpaa. Nyt voi joulu tulla!
En ole ollut oikein nettipäiväkirjankirjoitustuulella, appiukko sairastui toista viikkoa sitten äkillisesti ja erittäin vakavasti, ja nyt täällä mennään päivä kerrallaan. Surullinen tilanne.
Oottakaas kun pitää vallan miettiä mitä muuta tänne kuuluu... Ai niin, uusia perheenjäseniä! Keittiössä asustaa tätä nykyä tokaluokkalaisen hankkima lihansyöjäkasvi Kauno, joka hämmästyttävää kyllä voi mainiosti - lihaa siltä ei tule puuttuman, siitä pitää huolen biojäteastian banaanikärpäsyhdyskunta, joka tosin on viime aikoina ollut vähenemään päin (ei sillä että se haittaisi). Ja sitten - yks ihana tyyppi muutti meille. Hänen nimensä on Paavo Seppo Raivo Dicken Voldemort (rakkaalla lapsella jne), ja hän on siis kissa. Ja millainen! Se on niin älykäs otus, että oppii varmaan kohta lukemaan ja kirjoittamaan... ja luonne on mitä parhain, tykkää ihan mahdottomasti lapsista ja on reipas ja utelias. Yöt se nukkuu nelosluokkalaisen kainalossa.
Töissä on ollut... no, lumista. Eilen juutuin autolla ja hyvä etten itkuraivaria saanut, auton onnistuin sentään ihme kyllä irrottamaan omin avuin hangesta. Hermo menee tuon talven kanssa!! Paitsi että on kyllä valtavan kaunista ja jouluista, se on pakko myöntää. Joulu, tule jo!
Loppuviikko on miellyttävän kiireinen. Tänään tytöt menevät kaverinsa synttäreille ja nelosluokkalainen edustamaan partiota sotainvalidien pikkujouluihin, menee siis sinne auttelemaan lahjojenjaossa jne. Huomenna tokaluokkalainen menee leirille ja palaa sieltä lauantai-iltana, sunnuntaina tytöt pääsevät ratsastamaan. Täytyykin pistää riittävästi vaatetta päälle että tarkenee värjötellä katsomassa kun tytöt tahkoavat vuonohevosen selässä ympäri aitausta...
Mutta nyt pitemmittä puheitta kauppaan ja sitten historiikkia viimeistelemään. Taidan ajaa kauppareissulleni yhden lähellä olevan pellon ohi, siellä laiduntaa valkohäntäpeuroja. Hyvää joulukuun yhdeksättä kaikille tätä lukeville!
]]>
Ulkona tuulee mahtavasti! Puut ovat jo melkein lehdettömiä. Tälle viikolle on kuulemma luvattu jo luntakin... Talvea kohti mennään. Varma merkki talventulosta on se, että hiiret alkavat ängetä sisälle taloon, ja tietysti miehen ja minun makkariin, joka sijaitsee kellarikerroksessa. Tänäkin aamuna yksi epäonninen hiiri kohtasi loppunsa meidän kamarissa, heräsin loukun napsahdukseen. Viime talvena ei hiiriongelmaa ollut, siitä piti huolen Pörrö, mutta kun kissa on nyt poissa (lopullisesti, naapurit raportoivat jo aikapäiviä sitten nelostien varressa näkemästään kissavainaasta, jonka tuntomerkit sopivat meidän kolliraukkaan) niin hiiret totisesti hyppivät pöydillä. Tämä talo ei enää kauaa ole kissaton, ekan adventin tienoilla meille muuttaa kissanpentu. Toka- ja neljäsluokkalaisten palokuntakerhon vetäjällä on pentue, jota käytiin jo toissaviikolla ihastelemassa - viisi ihanaa kissavauvaa, kaksi punaraitaista, kaksi tummaa oranssein merkein ja yksi savunharmaa. Se harmaa me varattiin, ja nimikin sille on jo keksittynä - tenavat ristivät sen Voldemortiksi (en tiedä mikä on plan B, jos kissa osoittautuukin tytöksi).
Kaikki muut ovat jo rynnänneet tahoilleen, paitsi tietysti minä sekä teini, joka potee kuumetta ja päänsärkyä - sama tauti kuin taannoin eskarilaisella ja myös tokaluokkalaisella, jonka tauti kaatoi sängynpohjalle viime viikolla. Neljäsluokkalainen on toistaiseksi säästynyt, ja me aikuiset myös. Aika kova pöpö, aiheuttaa korkeaa kuumetta ja ankaraa päänsärkyä sekä kurkku- ja mahakipua. Toivottavasti nelosluokkalainen ei sairastu ensi viikolla, ettei mene pojalta syysloma ihan pilalle.
Tänään ohjelmassa - yllätys yllätys - kirjoittamista ja perinnepiirin vetämistä. Ja pitää soittaa huoltamolle, että vaihtaisivat batmobiiliini talvirenkaat - en halua luistella ojaan lehdenjakoreitilläni. Tänään olikin luojan kiitos vapaapäivä ja huomennakin on, saa levätä... Hyvää lokakuista viikkoa kaikille!!
]]>Viikonloppuna tehtiin kaikenlaista kivaa. Perjantai-iltana osallistuttiin kuutamokierrokseen, jokasyksyiseen kävelytapahtumaan, jonka reitti kulkee talomme ohi. Soluttauduimme kävelijöiden laumaan ja menimme läheiselle pellolle, jossa oli tarjolla kuumaa mehua ja hämärässä illassa mukavasti loimottava nuotio, ja käännyimme sitten jälkiämme takaisin. Muut reippailijat jatkoivat matkaa. Kotiin päästyämme huomasimme, että ilma oli sakeanaan lepakoita, ne pyydystivät syksyn viimeisenä lämpimänä iltana ilmasta hyönteisiä. Haimme sisältä eväät ja asetuimme mukavasti pihanurmelle lepakoita bongailemaan - olivat ne kyllä hauska näky! Ja lensivät tosi läheltä meitä, nahkasiivet vaan räpistelivät ihan korvan vieressä... Kivaa.
Lauantaina nostettiin tokaluokkalaisen keväällä istuttamat perunat. Intoa uhkuva tyttö kuokki maasta sangollisen kauniita, virheettömiä pottuja. Ja yhden porkkanan, sen ainoan joka oli itänyt. Se oli ehkä säälittävin porkkana ikinä, sellainen vaivainen nysä, mutta ihan hyvältä maistui - tyttö pesi porkkanan ja paloitteli siitä maistiaiset kaikille.
Lauantai-iltana mentiin porukalla kyläseuran 20-vuotisjuhliin kalasoppaa syömään ja kahvia juomaan ja ihmisten kanssa turisemaan. Sää oli edelleen leppeä ja jätkänkynttilät roihusivat ja haitari soi ja tenavat leikkivät isolla joukolla, oikein onnistuneet juhlat siis. Nelosluokkalainen voitti jostain kilpailusta kulmahiomakoneen, vai mikä ihmeen laite se olikaan... Saa käyttää sitä vain isänsä valvonnassa.
Tämä viikko on taas kiireinen, on harrastuksia joka lähtöön ja tänään menen kyläkirjapiiriä pitämään. Lauantaina tokaluokkalainen lähtee kaupunkiin partiotapahtumaan ja sunnuntaina lupasin mennä marttojen kirkkopyhään soittamaan huilua... Semmoista tänne.
Pirre (kiitokset kommentista!) kyseli, onko meillä vielä kotiloita. Eipä ole, siirtyivät joku aika sitten autuaammille matelumaille, eli meillä on nyt kotilonmentävä aukko taloudessa. Olen ajatellut hankkia agaattivauvan, kun sellainen osuu kohdalle. Mulla on krooninen agaattivauvakuume.
Nyt päivän töihin. Kirjoittelemisiin!
]]>Evakkokirja sitten keskiviikkona julkaistiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti (puheita, kirjojen paljastaminen, täytekakkukahvit). Jee! Tälläsin tilaisuuteen ihan viimeisen päälle, minulla oli ihana musta mekko ja kauniit korvikset ja korkeakorkoiset saappaat. Ennen julkkareita käväisin kääntymässä eskarilaisen vanhempainillassa, jossa minua tuijotettiin vähän hitaasti kun keinahtelin paikalle juhlakamppeissani - vallankin kun vanhempainilta oli toimintapainotteinen, eli siellä kierrettiin ryhmissä rastilta rastille ja kaikki muut vanhemmat olivat pukeutuneet tilanteen mukaan... Heh.
Ai niin joo, huomio te jotka olette kiinnostuneet tilaamaan evakkotarinakirjan - pistäkäähän minulle sähköpostiosoitteenne, niin otan teihin yhteyttä.
Perjantaina myrskysi mahtavasti! Syysmyrskyt ovat ihan parhaita. Kävin perjantaiaamuna kylässä iäkkäällä pariskunnalla, johon tutustuin yhtä kyläkirjaa tehdessä. Syötiin ja kahviteltiin ja turistiin, mukava kyläreissu.
Lauantai alkoi kehnosti. Järsin aamupalaksi reikäleivän palaa, kun alaleuasta kuului yhtäkkiä kuvottava KRUNTS - paikka ja puoli hammasta irtosivat. Yäk yäk yäk!!! Inhoan hammasongelmia, varsinkin tuollaisia, suussa tuntuu kamalalta kun yksi hampaista on repaleinen raapiva kammotus. Tänä aamuna sitten soitin hammaslääkäriin, ja sain ajan marraskuun ensimmäiselle. Odotusajat ovat täällä pitkät (niin varmaan ovat muuallakin), ukolle sattui kesäkuussa samanlainen homma ja hän pääsee lääkärille tällä viikolla. Huoh.
Hammasjuttua lukuun ottamatta lauantai oli oikein kiva. Käytiin koko porukalla ruokakaupassa ja iltapäivällä anoppilassa kahvilla, ja minä ja mies käytiin pitkällä kävelylenkillä, jossa nähtiin hassu pikku orava - sellainen pieni oravanpoikanen pomppi tietä pitkin meitä vastaan ja huomasi meidät vasta ollessaan ihan kosketusetäisyydellä. Kurvasi sitten vauhdilla lauta-aidan raosta viereiselle pihalle piiloon. Ihana! Illalla ei tehty mitään ihmeellistä, oltiin vaan, tein ison satsin lihapullia ruoaksi ja luin Stephen Kingin novelleja ja illemmalla katsottiin vielä porukalla Up - kohti korkeuksia -elokuva. Mukava päivä.
Tällä viikolla käynnistyy harrastusrumba, ja huomenna minulla ja miehellä on 14. hääpäivä. Pyysin ukkoa tarjoamaan minulle lounaan grillikiskalla... ensi vuonna voisi juhlia vähän fiinimmin. Nyt katsomaan jälleen kerran Coronation Streetiä Areenasta, arkiaamujeni huvi on se. Ja hei, P&P, Ahku, Susis ja Viljonkka, kiitos kannustavista viesteistä! <3 Viljonkka, en edelleenkään löydä blogiisi, paas antain se osoite, jooko! Ja onnea opeopintoihin! :)
]]>Tänne kuuluu hyvää. Kersojen koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Aluksi olin sydän syrjälläni seiskaluokkalaisen takia, kun pelkäsin että häntä aletaan kiusata - poika on hiljainen ja rauhallinen ja hyväkäytöksinen, eivät varsinaisesti mitään kovin arvostettuja ominaisuuksia murrosikäisten keskuudessa, ja muutaman päivän ajan hänelle huudeltiinkin joidenkin oppilaiden taholta kaikenlaisia asiattomuuksia. Mutta, uskokaa tai älkää, sitten se loppui. Poika on saanut olla rauhassa, ja sanoi tykkäävänsä yläasteella olosta - menee aamuisin mielellään kouluun, ottaa vastuuta läksyistään jne, oli hankkinut TET-harjoittelupaikankin Tokmannilta. Phew! Toivottavasti kaikki jatkuu hyvin.
Minä vaihdoin viime viikolla jakopiiriä. Alku oli hankalaa, sompailin sysipimeässä mäkisellä ja mutkaisella omakotialueella ja olin ihan pulassa jakolistani kanssa, joka on aika sekavaa luettavaa, mutta niin vain selvisin siitäkin, ja nyt piiri on jo tullut tutuksi ja siis huomattavasti helpommaksi. Se reitti on itse asiassa aika kiva - sellainen haasteellinen, ja siellä näkee paljon jäniksiä ja kissoja. Ja ihmisten puutarhoista leijailee nenään ihana omenien tuoksu. Ja mikä parasta: ei kerrostaloja! Ihan jees.
Eilen oli kunnan 150-vuotisjuhla, olin siellä kolmen nuorimman tenavan kanssa. Esiinnyttiin näytelmässä, siis sellaisessa perinnekuvaelmassa, jossa oli kahdeksan kohtausta 1800-luvun lopulta tähän päivään. Meni aika komeasti, oltiin tosi tyytyväisiä itseemme koko näyttelijäkaarti. Meidän poika vähän suri takelteluaan yhdessä repliikissään, mutta se nyt oli pientä, ja sellaista sattuu jokaiselle näyttelijälle joskus - "Mä feilasin!!", murehti poika vielä illallakin, mutta eiköhän aika paranna haavat... Tehtiin muuten tosi intensiivisesti hommia sen näytelmän kanssa, ja se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, ohjaaja nimittäin oli ammattilainen ja selvästikin tiesi mitä teki. Ja taas ollaan yhtä teatterikokemusta rikkaampia. :)
Huomenna on evakkokirjan julkkarit!! Olen jo nähnyt kirjan, se on komea ja kiiltävä, ja sisältö sellainen kuin pitääkin. Jes! Huomenissa menen siis ensin eskarilaisen vanhempainiltaan ja sieltä suoraan julkistamistilaisuuteen, jänniä aikoja tässä elellään... Aloitin jo seuraavankin tilaustyön, yhden historiikin, siihen saa uppoamaan pari kuukautta ihan kevyesti.
Jaha, tokaluokkalainen tuli koulusta. Maanantaisin ulko-ovi käy tunnin välein, kun porukka palaa opinahjoistaan - ensin puoleltapäivin tokaluokkalainen, yhden jälkeen eskarilainen, kolmasluokkalainen kahden maissa ja kolmen tienoilla sitten yläasteelainen. Menen tästä tarkistamaan tokaluokkalaisen matikanläksyjä, morjens vaan! Pistäkäähän kamut viestiä, jos satutte käväisemään blogissani...
]]>Ihan yksin täällä kökin, vielä tämän viikon lomaileva ukkokin lähti kylälle. Voi että on rauhallista! Vain tiskikone jauhaa keittiössä. Ja tokaluokkalaisen hiiret rapistelevat häkissään.
Eilen oli näytelmän viimeinen esitys ja oli aivan älyttömän kivaa! Joka näyttelijä lisäili joukkoon omiaan, jopa porukan karhupukuinen kuopus innostui improvisoimaan. Yleisöllä tuntui olevan hauskaa, kaikki meni kyllä ihan nappiin. Oli ihana kotiutua näytöksen jälkeen, rauhoitella koulunalkua hermoilevat tenavat yöunille ja mennä istumaan laiturille punaviinilasi kourassa - kökötin hyvän tovin hämärtyvässä illassa ja katselin taivaalla viilettäviä tummia pilviä. Mieli oli tyyni ja tyytyväinen. Täydellinen päivä!
Eilen oli nelosluokkalaisen nimpparit. Tilattiin hänelle postimyyntiöttiäisiä, triopseja. Saa nähdä milloin posti ne meille kiikuttaa, poika odottaa jo malttamattomana.
Nyt menen kirjan ääreen, kun kerrankin saa lukea rauhassa... Keskiviikkoa joka iikalle!
]]>Minulla piti alkaa neljän (!) päivän loma viime yönä, vaan eipäs alkanutkaan, kun pomo soitti ja maanitteli minut töihin. Kävin opettamassa piirilleni uuden jakajan, sillä siirryn ensi viikolla jakamaan nelospiiriä (ei kerrostaloja eikä juoppoja, jei!!). Kun kuulin kesällä, että nelospiirin jakaja lopettaa, aloin heti kärkkyä piirinvaihtoa, ja nyt se siis toteutuu... Töissä on vähän miehistövajausta, toivottavasti korjaantuu - jos ei, me jäljellä olevat joudumme jakamaan toistenkin piirejä omiemme ohessa, ja se ei ole kovin mukavaa se.
Ja mitäs muuta tänne kuuluukaan... en ole pahemmin päivitellyt, kun on näitä ilimoja pielly ja suurimman osan ajasta olen viettänyt laiturilla/ mustikkametsässä/ vattupuskissa. Ihanaa elämää! Marjojen poimiminen on lempipuuhaani. Ja reissattu ollaan koko porukalla - käytiin Mikkelissä maatalousnäyttelyssä (johan oli isoja sonneja) ja kotipuolessa (yövyttiin Tuurin hotellissa ja tytöt ajelivat sydämensä kyllyydestä ilmaisen tivolin laitteissa). Ja miehen kanssa käväistiin Tampereella, kun nuoremman pojan kummit ystävällisesti ottivat koko kersalauman hoteisiinsa - oli mukava olla kahdestaan reissussa. Käytiin moikkaamassa Tampereella asuvia kummityttöjäkin, hauskaa oli.
Huomenna on kesänäytelmän toiseksi viimeinen esitys. Ja ensi viikolla alkaa koulu! Mihin tämä kesä oikein katosi, kysyn vaan. Mutta onneksi on elokuu, pimenevät illat ovat suloisia. Kohta voi alkaa bongata lepakoita!
Nyt tiskaamaan, tai jotain. Hyvää viikonloppua kaikille! Ja Viljonkka, jos vielä luet tätä, niin voisitko linkittää blogiosoitteesi minulle, en nimittäin löydä blogiisi ja kävisin mielelläni lueskelemassa kuulumisiasi.
]]>